Autio saari tiedon valtameressä

(Huom! Sisältää sekä kirjallisuuteen että tulevaisuuteen liittyvän juonipaljastuksen.)

William Goldingin romaanissa Kärpästen herra englantilaiset koulupojat haaksirikkoutuvat lento-onnettomuudessa autiolle saarelle. Nopeasti pojat muodostavat oman yhteiskuntansa, joka käy läpi valtapoliittisia ja sosiaalisia mullistuksia, jotka lopulta johtavat yhteisön totaaliseen romahdukseen.

Tragedian syy ei ole ihmisluonnossa sinällään vaan kontaktin katkeamisessa. Kun pojat äkillisesti irtoavat yhteiskunnan traditiosta ja sosiaalisesta kontrollista, he rakentavat oman mallinsa yhteisöstä lyhyen elämänkokemuksensa ja viettiensä varaan.

Kirjan lukemisesta on kauan, mutta tämä kaikki palautui kristallisesti mieleeni, kun keskustelimme kollegoideni kanssa siitä, kuinka monissa uusissa nettiyhteisöissä on vain lapsia ja nuoria. Joidenkin kuvagallerioiden, kuten IRC-Gallerian, käyttäjistä suurin osa on 15-16-vuotiaita. Varsinaisia aikuisia on vain murto-osa.

Netin kuvagalleria ei ole sähköinen palvelu samassa mielessä kuin verkkopankki. Se on paikka, tila, jossa toistuvat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ilmiöt aina kiusaamisesta rakastumiseen ja rankaisemiseen. Jostain syystä monet lieveilmiöt tuntuvat kuitenkin korostuvan netissä lihallista maailmaa näkyvämmin. Seksuaalisuuden ja vallankäytön ongelmat lienevät top tenissä.

Virtuaalipölkylle on vaadittu milloin ylläpitäjien päitä, milloin nettiä itseään. Netin ongelmat ymmärretään yleensä järjestyksenpidon ongelmina, kuten muutkin sosiaaliset ongelmat, joita yritetään ratkaista palkkaamalla lähiöostareille vartijoita. Näille vaatimuksille on yhteistä se, että ne esitetään aina ulkopäin: vanhemmat ovat enemmän huolissaan siitä, että heidän lapsensa ovat netissä, kuin siitä, että he itse eivät ole siellä.

Kun Kärpästen herran pojat haaksirikkoutuvat saarelle, he ensimmäisenä sytyttävät merkkitulen saadakseen yhteyden ulkomaailmaan. Sitä ei kuitenkaan havaita ja poikien into keskittyy oman yhteiskunnan rakentamiseen. Yhteiselo päätyy veriseen konfliktiin, jonka seurauksena syttyy tahaton merkkituli, kun koko saari palaa. Tämä merkkituli huomataan, laiva pysähtyy, ja vielä hengissä olevat pojat pelastuvat.

Tulevaisuus ei ole autio saari. Sen ovi aukeaa vain yhteen suuntaan: lapset eivät tule pois netistä, vaan kasvavat siellä aikuisiksi ja tekevät sinne omat lapsensa, jotka astuvat taas uuteen maailmaan. Vanhemmat voivat joko seurata perässä - tai palkata pari vartijaa.