Yle esitti tänään A-talk-ohjelman erikoisjakson, jonka aiheena oli Kosovon monimutkainen tilanne. Erikoista jaksossa oli se, ettei sitä lähetetty Pasilasta, vaan keskustelu oli taltioitu alkuviikosta Strasbourgissa. Vieraina oli neljä Euroopan unionin poliitikkoa eri maista, myös laajentumiskomissaarimme Olli Rehn. Ohjelmaa katsoessani koin eurooppalaisen kokemuksen.
Euroviisuja on markkinoitu eurooppalaisia yhdistävänä juhlana, mutta ne ovat liian juhlalliset. Euroviisut eivät synnytä kokemusta yhteisestä eurooppalaisesta arjesta. Sen enempää kokemusta yhteisestä euroopasta eivät synnytä jokapäiväiset uutiset, joissa kotimaiset poliitikot selittävät parhain päin sitä, kuinka hyvin oman maan etuja on Unionissa ajettu.
Matkailukin tuntuu edelleen turismilta, ei omalla pihalla käyskentelyltä.
Mutta tämäniltainen A-talk teki sen: koin ensimmäisen eurooppalaisen kokemuksen. Euroopan päättäjät tulivat olohuoneeseeni keskustelemaan yhteisestä ongelmasta ilman mitään ylimääräistä pönötystä ja julkilausumia, yhtä arkisina hahmoina kuin omatkin poliitikkomme tulevat olohuoneeseeni torstai-iltaisin. Huolimatta siitä, lähetettiinkö Kosovo-keskustelua muissa maissa (en tiedä), saatoin kuvitella, että samaa keskustelua seurattiin Kyproksella ja Espanjan baskialueilla. Kosovo oli tietysti otollinen aihe: meillä oli yhteinen ongelma ratkaistavana, ja vähän yhteistä vihollistakin - Venäjässä.
Ainakin meillä Suomessa EU-journalismi on väsyttävyyteen asti keskittynyt kansalliseen näkökulmaan. Se on omiaan korostamaan me ja muut -asetelmaa. Tänään torstaina Yle veti uudenlaisesta narusta, ja jos minulta kysytään, se toimi.
Euroopan unioni, hoi! Jos luet tätä blogia, tässä on terveiseni: lisää päättäjiä olohuoneisiin! Televisio voi yhdistää euroopan!
Euroviisuja on markkinoitu eurooppalaisia yhdistävänä juhlana, mutta ne ovat liian juhlalliset. Euroviisut eivät synnytä kokemusta yhteisestä eurooppalaisesta arjesta. Sen enempää kokemusta yhteisestä euroopasta eivät synnytä jokapäiväiset uutiset, joissa kotimaiset poliitikot selittävät parhain päin sitä, kuinka hyvin oman maan etuja on Unionissa ajettu.
Matkailukin tuntuu edelleen turismilta, ei omalla pihalla käyskentelyltä.
Mutta tämäniltainen A-talk teki sen: koin ensimmäisen eurooppalaisen kokemuksen. Euroopan päättäjät tulivat olohuoneeseeni keskustelemaan yhteisestä ongelmasta ilman mitään ylimääräistä pönötystä ja julkilausumia, yhtä arkisina hahmoina kuin omatkin poliitikkomme tulevat olohuoneeseeni torstai-iltaisin. Huolimatta siitä, lähetettiinkö Kosovo-keskustelua muissa maissa (en tiedä), saatoin kuvitella, että samaa keskustelua seurattiin Kyproksella ja Espanjan baskialueilla. Kosovo oli tietysti otollinen aihe: meillä oli yhteinen ongelma ratkaistavana, ja vähän yhteistä vihollistakin - Venäjässä.
Ainakin meillä Suomessa EU-journalismi on väsyttävyyteen asti keskittynyt kansalliseen näkökulmaan. Se on omiaan korostamaan me ja muut -asetelmaa. Tänään torstaina Yle veti uudenlaisesta narusta, ja jos minulta kysytään, se toimi.
Euroopan unioni, hoi! Jos luet tätä blogia, tässä on terveiseni: lisää päättäjiä olohuoneisiin! Televisio voi yhdistää euroopan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti