13.10.12

Mediakasvatus tarvitsee Lönnrotin ja deittisivuston



"Miten voi tiedonjako olla vaikeaa, kun työskennellään median, viestinnän, kommunikaation parissa?"
Keltaiselle post-it-lapulle kirjoitettu piikki tiivisti Mekun järjestämän ensimmäisen Mediakasvatusfoorumin puheenaiheet. Reijo Kupiainen kirjoitti jo omia huomioitaan tilaisuudesta. Täydennän listaa muutamalla ajatuksella, jotka itselle jäivät mieleen. Osa on omia, osa muiden.


1. Mediakasvatusasiamies

Ongelma: Mediakasvatukseen liittyvä tieto - tutkimustulokset, uutiset ja käytännöt - ei kulje kunnan sisällä eikä kuntien välillä. Ei ole keskitettyä väylää, jonka kautta mediakasvatuksen parissa työskentelevät voisi tavoittaa.

Ratkaisu: Jokaisessa Suomen kunnassa pitäisi olla nimetty mediakasvatusasiamies, jonka kautta mediakasvatukseen liittyvä tieto kulkee kuntien sisällä ja kuntien välillä. Tehtäviin voi kuulua myös mediakasvatuksen suunnittelua. Tehtävä olisi poikkihallinnollinen ja myös kulut pitäisi jakaa hallintokuntien kesken. Pienemmissä kunnissa tätä varten tuskin tarvitaan uutta työntekijää.


2. Mediakasvatuksen Lönnrot

Ongelma: Mediakasvatuksen kenttä on pirstoutunut. Rahoituksen takia toiminta koostuu alkavista ja päättyvistä hankkeista, joiden koordinointi on vaikeaa tai mahdotonta. Toimijoiden on vaikea hahmottaa omaa paikkaansa mediakasvatuksen valtakunnallisessa tai kansainvälisessä kuvassa. Hankkeiden tulokset dokumentoidaan vaihtelevasti ja ne leviävät vielä vaihtelevammin. Toiminnassa ei usein ole mahdollisuutta varata aikaa toiminnan konseptointiin - mallin levittämisestä puhumattakaan - koska se on pois varsinaisen toiminnan järjestämisestä. Eikä hyvä mediakasvattaja välttämättä ole hyvä konseptoija.

Ratkaisu: Mediakasvatus tarvitsee moderneja Lönnroteja, kiertäviä konseptityöntekijöitä, jotka kiertävät kentällä ja tallentavat hyviä käytäntöjä. Mediakasvatuksen Lönnrot osaa konseptoida toiminnan monistettavaksi malliksi ja viedä sen eteenpäin. Samalla hän auttaa paikallisia työntekijöitä itseymmärryksessä. Mihin konktekstiin heidän toimintansa sijoittuu, missä muualla tehdään samanlaista toimintaa, mitkä menetelmät voisivat olla täällä toimivia.

Kenttä on valtakunnallinen, joten työntekijät voisivat hyvin olla vaikkapa Mekun palkkalistoilla. Mediapedagogi Jukka Haverin kanssa syntyi myös ajatus "negatiivisesta mediabussista". Sen sijaan, että Ylen Mediabussi kiertää Suomea vain järjestämässä mediatoimintaa, se voisi myös imeä sitä itseensä ja kuljettaa eteenpäin. Sitähän oikeat bussitkin tekevät!


3. Mediakasvatuksen deittisivusto

Ongelma: Pirstaleisuuden takia mediakasvatusta järjestävien tahojen on vaikea löytää toisiaan. Miten sanomalehti tavoittaa opettajan, miten nuorisotyöntekijä löytää elokuvantekijän?

Ratkaisu: Mediakasvatuksen alalla toimivat tarvitsevat deittisivuston, josta voi etsiä kumppania projekteihin. Deittisivustolla opettajat, lastentarhanopettajat, nuorisotyöntekijät, kirjastotyöntekijät, elokuvantekijät, sanomalehdet, tv-yhtiöt ja tutkijat löytäisivät toisensa tositarkoituksella.



4. Tietoiskut kotiin

Ongelma: Mediakasvatukseen liittyvä tieto ja menetelmät on suunnattu kasvatusalalla työskenteleville. Vanhempien tavoittaminen on vaikeampaa.

Ratkaisu: Tietoa kuvaohjelmien uusista ikärajoista on menestyksellä levitetty televisiossa. Tv-yhtiöt oli helppo saada mukaan. Ikärajat eivät kuitenkaan ole sama asia kuin kasvatus. Vanhemmille, lapsille ja nuorille voisi ohjelmien välillä viestiä myös vinkkejä kotona tapahtuvaan mediakasvatukseenEsimerkiksi tällaisia. Lähtisivätkö kanavat mukaan? Ylen ainakin olisi vaikea kieltäytyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti